Kesälomalla. Palataan asiaan taas syksyllä.

Hyvää kesää lukijoille!

Kirja-arvio: Jani Kaaro -Terveenä 100-vuotiaaksi

Tiede-lehden ja Helsingin Sanomien toimittaja Jani Kaaro julkaisi viime vuonna (2010) valitettavan vähälle huomiolle jääneen terveyttä ja ikääntymistä käsittelevän tietokirjan. 

Vähän hölmöstä nimestään huolimatta kirja ei (onneksi) pyri tarjoamaan lukijalle mitään mullistavaa pitkän iän kaavaa, vaan tyytyy esittelemään yleistajuisesti terveyteen ja ikääntymiseen liittyviä tutkimustuloksia ja teorioita. Kirja pohtii ikääntymista poikkeuksellisen monitieteellisesti ja läpi käydään evoluutioteoriaa, ikääntymisen syitä ja biologian ja lääketieteen kautta koukataan vielä näppärästi sosiologiankin puolelle. Alla muutamia mielenkiintoisia teorioita kirjasta.

• Äidin ravinto raskauden aikana ”koodaa” lapseen millaista ravintoa lapsi odottaa saavansa synnyttyään. Jos ravinto onkin myöhemmin toisenlaista, sairauksien riski kasvaa.
• Erään teorian mukaan ihminen on evoluutionsa ratkaisevissa vaiheissa kehittynyt vesistöjen lähistöllä. Tämä johtaa hypoteesiin, että erilaisten rasvojen terveellisyyttä ihmiselle voisi määrittää lähinnä se kuinka paljon ne muistuttavat kalan rasvaa.
• Naiset elävät pidempään kuin miehet, koska mummon apu lapsenlapsien hoivaamisessa on edistänyt ihmislajin menestystä. Ikäätyneellä miehellä ei ole ollut yhteisöissä samanlaista merkittävää roolia myöhemmillä vuosilla.
• Apinayhteisöissä hierarkiassa alimpana olevat ovat stressaantuneimpia ja sairastuvat muita helpommin. Täten yhteiskunnan hyväosaisten ja köyhien välillä olevia terveyseroja ei voida selittää ainoastaan elintapatekijöillä (kuten yleensä tehdään), vaan jo yhteiskunnan hierarkia itsessään aiheuttaa merkittäviä terveyseroja.

Kirja esittelee melko suuren määrän erilaisia terveysteorioita joista osa on melko yleisesti hyväksyttyjä, ja osa taas hyvinkin teoreettisia pohdintoja. Ajoittain itseäni lukijana vähän hämäsi, ettei erilaisten teorioitten välille tehty kirjassa merkittävää eroa, mutta toisaalta ne kaikkein yllättävimmat teoriat olivat myös kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa. 

Tykkäsin ja suosittelen.

Arvosana: 4/5

Terveyden edistäminen ja lätkä-empowerment

Empowerment on termi jota käytetään terveyden edistämisen kirjallisuudessa tiuhaan. Empowermentin ydin on pyrkimys auttaa ihmistä löytämään omia voimavarojaan ja ammentamaan voimaa positiivisista kokemuksista. Empowerment on käsitteenä läheisessä yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, itsetuntoon ja kykyyn päästä yli erilaisista ongelmista. Esimerkiksi päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä ja mielenterveysongelmaisia pyritään usein tukemaan empowermentin onnistumisten kierre -filosofian pohjalta. Kaikenlainen terveyden edistämiseen liittyvä työ käsitetäänkin nykyisin yhä useammin (tiedon jakamisen tai neuvomisen sijaan) empowerment-ideologian kautta. 

Eilinen ilta oli monelle suomalaiselle poikkeuksellinen. Itse en varsinaisesti ole mikään kovin innokas penkkiurheilija, ja minua myös todella ärsyttää että tavallisten ihmisten terveyden edistämiseen tarkoitettuja liikuntamäärärahoja syydetään Suomessa niin paljon huippu-urheilun tukemiseen. Eilinen jääkiekko-ottelu kuitenkin muistutti, mitä huippu-urheilu voi parhaimmillaan tarjota; huikeaa draamaa ja vaikeuksien kautta voittoon -kokemuksia. 

Eilen moni suomalainen koki poikkeuksellisen empowerment-kokemuksen. Vaikka ei itse kentällä tullut luisteltuakaan, niin aina voi ajatella että ME voitimme. Monen maailman kolhuja kokeneen ihmisen elämässä eilisen kaltaiset riemukkaat onnistumisen hetket ovat todella harvinaisia. Voitonjuhlissa usein kuultavaa J. Karjalaisen sankarit-laulua saa ainakin minun puolestani ihan jokainen luistimia omistamaton oman elämänsä sankarikin laulaa täysillä mukana.

Kaava haussa

Helsingin kauppakorkeakoulun brändiprofessori Mai Anttilan vuosituhannen alun markkinoinnin luennoilta minulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen Anttilan usein toistelema kaupantekijän kultainen ohjenuora; ns. KISS-periaate. KISS on lyhenne englanninkielen sanoista Keep it Simple and Stupid. Liike-elämässä meitä suomalaisia usein moititaan kyvyttömyydestä konseptoida ja yksinkertaistaa. Insinööritaito ja tuotekehitys meillä on maailman huippua, mutta puhumme asioista monimutkaisesti, emmekä oikein osaa viestiä tuotehyötyjä niin että potentiaaliset ostajat innostuisivat. Teollisuuden lippulaivamme Nokiankin viime aikainen sähläys johtuu monen mielestä juuri tästä.

Janne Huovila pohdiskeli blogissaan yliyksinkertaistavia ravitsemusuutisia ja ortopedi Antti Heikkilän huikeaa nousua Suomen terveysmessiaaksi. Ravitsemustieteilijät ymmärrettävistä syistä karsastavat mediassa esiintyviä liiallisia tutkimusyksinkertaistuksia, ja vaikken ravitsemustieteilijä itse olekaan, minuakin kieltämättä hämmentää jos uutisessa sanotaan jonkun tutkimuksen osoittavan jotain mitä se ei oikeasti osoita. Ei sellainen ole millään mittarilla mitattuna laadukasta journalismia.

Ylimääräisistä kiloistaan eroon haluava ihminen kuitenkin kaipaa epämääräisten ja alati vaihtuvien tutkimustulosten sijaan kipeästi yksinkertaisia ohjeita siitä miten syödä. Viime aikoina yhä useampi on kahvipöytäkeskusteluiden perusteella päättänyt hylätä viralliset ravitsemussuositukset ja uusi kaava on nyt haussa. Mieluimmin tietenkin kaava jota on helppo noudattaa.

Antti Heikkilä on monella tapaa poikkeuksellinen lääkärismies. ”Tutkimustulokset antavat jotain viitteitä” -pohdintojen sijaan Heikkilä käyttää yksinkertaista hyväpaharetoriikkaa. Asiat eivät ole vaalean tai tumman harmaita, vaan sysimustia ja vitivalkoisia. Monimutkaistuvassa tiedontäyteisessä maailmassa yksinkertaisille asioille näyttäisi olevan tilausta. Kukapa ei kaiken ristiriitaisen tietotulvan keskellä kaipasi elämäänsä edes jotain saareketta missä asiat ovat selkeitä. Ruokapöytä olisi kieltämättä mitä parhain saareke tähän.

Sunnuntaina on vuorossa eduskuntavaalit ja taas on mahdollisuus olla asioista jotain mieltä. Minulle ehdokkaan valinta tuntuu käyvän vuosi vuodelta vaikeammaksi. Olen taustaltani talousihminen, mutta viime viikolla jouduin lukemaan elämäni ensimmäisen sosiaalipolitiikkaa käsittelevän oppikirjan. Lisäksi Japanissa sattui vielä pari viikkoa sitten ydinvoimalaonnettomuus. Vähän liian monta tärkeää asiaa pitäisi äänestyskopissakin osata ottaa huomioon. Äänestyksen jälkeisille perinteisille vaalikahveille kaavani on kuitenkin onneksi jo selvillä. Aion juoda kupin kahvia ja syödä pullaa. Ainakin yhden ohuen viipaleen.

Nyt myös Twitterissä

Twitter 

http://twitter.com/valipala

Linkkejä mielenkiintoisiin terveysaiheisiin uutisiin ja blogiteksteihin. Twitter-päivitykset näkyvät jatkossa myös blogin oikeassa reunassa.

Blogi

http://valipala-lingling.blogspot.com/

Terveystieteiden opiskelijan omia pohdintoja.

Kuvassa Kiinan Yhdysvalloille vuonna 1972 lahjoittamat kaksi jättiläispandaa; Ling Ling ja Hsing Hsing. Kiina lahjoitti vuonna 1992 Ling Ling -nimisen jättiläispandan myös Japanille.

Lyhyt: Juttuvinkki ravitsemusblogaajille

Vaalien lähestyessä monia varmasti kiinostaisi lukea eri puolueiden ravitsemuspoliittisista linjauksista. Itse en valitettavasti muilta kiireiltäni ehdi aihetta syvällisesti tutkimaan, mutta tässä juttuvinkki kaikille muille ravitsemusblogaajille (ja tietenkin myös suurempien medioitten edustajille).

Väliyhteenvedon paikka!

Nyt on blogin pitoa takana reilu kuukausi ja tämä on kymmenes postaus. Tähän väliin sopii lyhyt (korjaus: melko pitkä) väliyhteenveto.

Miten blogi alkoi?

Opiskelen siis yliopistolla terveyden edistämistä ja opintoihin on kuulunut myös ravitsemusneuvontaa. Ennen blogin perustamista olin keskustellut parin vanhan kaverin kanssa ravitsemuksesta ja ravitsemustieteestä ja sovittiin että voisin lähettää sähköpostitse nipun linkkejä mielestäni hyviin artikkeleihin ja laadukkaisiin ravitsemusblogeihin, joihin olin netissä törmännyt. Aika moni tuntuu viime aikoina netissä seurailleen erilaisia ravitsemukseen liittyviä keskusteluita ja etenkin kaikenlaisia superfood-blogeja, mutta vaikuttaa siltä että myös vähän tieteellisempää ravitsemuspohdintaa halutaan lukea. Onneksi olin löytänyt tällaisiakin blogeja.

Olin kirjoittamassa lupaamaani sähköpostia, kun hetken mielijohteesta päädyin itsekin perustamaan blogin johon sitten kirjoitin niitten lupaamieni linkkien listaamisen jälkeen vielä vähän muutakin. Aika nopeasti tajusin että blogi voisi itse asiassa olla opiskelijalle tosi hyvä väline opintojen tueksi. Voisin laittaa opinnoista vastaantulevia ajatuksia ylös ja samalla saada jäsenneltyä omia ajatuksia. Tulisi tieteellisen kirjoittamisen lisäksi harjoiteltua myös vähän vapaampaa kirjoittamista ja tiivistämistä. Ja voisin jopa saada kommentteja kirjoituksiini.

Kuukausi takana blogia

Löysin eilen omalta blogger-välilehdeltäni tilastoja sivuistani (en aiemmin tiennyt tällaisten tilastojen olemassaolosta, kun en oikeen vieläkään ole jaksanut perehtyä tuohon tekniseen puoleen). Oli aika hämmentävää huomata että blogiini on viimeisen kuukauden aikana tullut yli 1100 sisääntuloa. Tekstejäni on näköjään myös jonkin verran linkitetty eteenpäin ja jaettu facebookissa. Erityisen mukavaa on että joitain tekstejäni on myös kommentoitu. Kommentteja toivon ehdottomasti jatkossakin! Epäilen vahvasti että jotkut ajatuksistani ovat melko tyhmiä ja fiksun lukijan moraalinen velvollisuus on oikoa ja kyseenalaistaa ainakin niitä kaikkein epäloogisimpia päätelmiä.

Vähän lisää taustatietoa mystisestä LingLingistä

31-vuotta. Mies. Pohjakoulutukseltaan KTM. Ollut aiemmin töissä viestintätehtävissä rahoitusalalla. Nykyisin lähes päätoiminen terveystieteiden opiskelija. Tieteellinen maailmankuva. Pitää hyvästä ruoasta. Rakastaa hyvää musiikkia ja harrastaa myös lenkkeilyä. Ehkä vähän nörtti. Melko kiltti. Perheeseen kuuluu avovaimo. Ei kotieläimiä.

Miksi huutelen nimimerkin takaa?

Kirjoitan nimimerkin takaa, koska näin tekstiä tulee paremmin. Minun tapauksessa nimimerkin vaikutusta voisi verrata esim. siihen kun joku yrittää vähän huonosti hallitsemalla vieraalla kielellä selittää jotain asiaa. Silloin tulee vähän kuin vahingossa käytettyä vähän isompia superlatiiveja ja asiat tulee sanottua suoremmin. Ihan sama nimimerkin kanssa. Ei tule kirjoittaessa mietittyä niin paljon mitä lukija nyt ajattelee juuri minusta ja miten tämäkin epämääräinen teksti voi vaikuttaa vaikkapa työuraani. Ehkä tämä minun tapauksessa auttaa tuottamaan parempaa tekstiä. Tai oikeastaan tällaista julkista blogitekstiä ylipäätänsä.

Blogin tulevaisuus

Aion jatkaa. Ehdottomasti! Tämä on ollut sekä opettavaista että palkitsevaa. Aikaakin tämä on vienyt, mutta ihan oikeasti olen oppinut tosi paljon, joten opiskelijalle se on ollut ihan fiksusti käytettyä aikaa. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Jatkossa postauksieni aiheet tulevat varmaankin heijastelemaan aika paljon aina meneillä olevan kurssin teemoja ja sitten väliin ehkä tulee jotain pohdintoja ajankohtaista teemoista. Tarkoitus on myös vähän enemmän ottaa myös muita terveysteemoja käsittelyyn kuin ravitsemusta. Ajoittain tuntuu että muut asiat jää terveyskeskustelussa vähän liikaa ravitsemuksen varjoon. ”Olet mitä syöt” on mun mielestä yksi maailman kahdesta oudoimmasta sananlaskusta. (se toinen on: ”mikä ei tapa, vahvistaa”)

Tekstini tulevat varmasti jatkossakin olemaan lähinnä kolumnityylisiä opiskelijan pohdintoja. Toivottavasti aiheskaala tulee olemaan laaja, enkä aina vaan jankuta niistä samoista asioista...

Muuta

Varsinaisia syömisvinkkejä ei tulevat postaukseni varmasti tule kovin paljon sisältämään. Ravitsemusblogajia tuntuu onneksi tulevan lisää ja asiakastyötä tekevät koulutetut ravitsemusterapeutit Patrik Borg ja Anette Palssa ovat näköjään myös alkaneet pitää omia blogeja tahoillaan. Toistaiseksi hekin ovat päätyneet teksteissään lähinnä filosofoimaan, mutta toivottavasti jatkossa tulee lisää konkreettisia vinkkejä niitä kaipaaville. Patrikin kirjan Rentoa painonhallintaa olen lukenut, ja siinä oli mun mielestä hyvä lähestyminen syömiseen (melkein kaikesta olin hänen kansaan samaa mieltä). Aneteltakin on juuri tullut kirja keventäjä hallitsee syömistä, mutta siihen en ole ehtinyt tutustua. Blogipostaukset on mun mielestä ollut pääasiassa hyviä.

Lopuksi

Omien vanhojen kouluaineiden lukeminen on aivan mahtavaa puuhaa. Toivon että niitä ala- ja yläasteaikaisia olisi enemmän säilössä. Toivottavasti voin 70-vuotiaana 6000 postauksen jälkeen palata näihin ensimmäisiin blogiteksteihini ja nauraa itselleni ja 2010-luvulle. Ajalle, jolloin kukaan ei ollut vielä kuullut Å13-vitamiinista tai klerodiflaudiinista. Tai tuskin silloin mitään blogeja enää pidetään. Aika näyttää.

Terveysvalistaja, ethän ole terveyskiusaaja

Terveystietouden lisääntyminen voi luvata ihmiselle sairauksien vähenemistä, mutta sisältää myös uhkakuvia. Terveysaiheisen tietotulvan keskellä moni kärsii syyllisyydentunteen lisäksi tyytymättömyydestä omaan itseensä. Pitäisi kai perehtyä asioihin ettei vaan syö mitään vääriä myrkkyjä. Pitäisi liikkua enemmän, mutta kun on tämä työ ja perhe ja ei nyt vaan yksinkertaisesti ehdi ja jaksa.

Terveys on yhteiskunnassamme todellinen mega-trendi. Kultturintutkija Anna Puuronen on pohtinut että terveys on ottanut maallistuneessa yhteiskunnassa osittain uskonnon paikan. Terveellisesti elävät ovat niitä pyhiä ja epäterveellisesti elävät niitä syntisiä jotka tuomitaan kärsimään erilaisista sairauksista. Ja vääräuskoiset tulee käännyttää. Terveysherätyksen kokenut innostuukin helposti saarnamaan terveysteologiaansa muille. Ollaan pyhällä asialla.

Epäterveellisen ruoan tai vähäisen liikunnan lisäksi myös ahdistus ja syyllisyydentunne ovat erilaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien aiheuttajia. Ja tämä terveyssyyllisyys on nykyisin myös yleistä terveellisesti, eli ”oikein”, elävien keskuudessa. Enemmistö liikuntaa harrastavista ihmisistä esimerkiksi kokee, ettei liiku tarpeeksi. Hauskan liikuntahetken tilalla on valitettavan usein suorittamista.

Terveysvalistajan on hyvä muistaa että terveyden optimointi ei elintapoja grammamittojen ja sekuntikellon kanssa optimoimalla onnistu. Esimerkiksi jaettaessa ravinto tiukasti hyviin ja huonoihin ruokiin ja jopa vielä tiukemmin hyviin ja huonoihin ravintoaineisiin, mennään helposti metsään. Tietyllä hetkellä vallalla olevat totuudet ja elämänohjeet voivat kumoutua. Esimerkiksi seleeniä pidettiin 1940-luvulla ihmiselle vaarallisena myrkkynä. Sitten se todettiin karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Vähän myöhemmin todettiin että seleeni on ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine. Ja 60-luvulla ympyrä sitten sulkeutui; seleeniä alettiin pitää anti-karsinogeenina eli syöpää ehkäisevänä aineena. Esimerkkejä on monia muitakin ja samanlaisia uusia tietoja tulee ravintoaineista varmasti vielä 2020-luvulla ja 2030-luvullakin. Ihminen on todella monimutkainen kokonaisuus ja terveyttä tutkiva tiede ei varmaankaan koskaan ole täysin valmis. Sen kuitenkin tiedämme varmasti että hyvin monet erilaiset tekijät vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Niistä kaikkein merkittävimmäksi on usein veikattu onnellisuutta. Sitäkin terveysvalistajien pitää muistaa vaalia.

Ihmisen kaksi ominaisuutta

Päivän viisaat sanat tarjoaa 80-vuotias eläkkeellä oleva entinen lankakauppias Salme Malmikunnas:

”-Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perässä.”

Salme Malmikunnas on kuvitteellinen henkilö Kari Hotakaisen romaanissa "Ihmisen osa".

Lompakoita varastelevat ravitsemustutkijat argumentoinnin sudenkuopissa

Käyn tällä hetkellä yliopistolla kurssia tieteellisestä argumentoinnista ja tieteenfilosofiasta. (jostain sellaisesta tuossa videossakin kai on kyse) Mielenkiintoisesta kurssista inspiroituneena päätin nyt myös sylkäistä tänne blogipostauksen argumentoinnista.

Verkossa ravitsemusta käsitelevissä keskusteluissahan omia kantoja ajoittain puolustetaan melko aggressiivisillakin perusteluilla, ja kaikki argumentit eivät ihan aina noudata oppikirjojen hyvän väittelyn ohjeita. Ja oikeastaan hyvä niin. Usein juuri kaikkein provosoivimmat argumentit tuovat ravitsemuskeskusteluun muutoin helposti junnaavaksi käyvään PubMed-tutkimuslinkitykseen ja meta-analyysivääntöön sopivan inhimillistä otetta.

Kaikenlaista argumentointia

Vaikka kaikenlaisia perusteluja on ajoittain hauska lukea, eivät kaikki argumentit ole painoarvoltaan aivan toistensa veroisia. Alla argumentaatiota käsittelevästä oppikirjasta ”Mitä on tutkimus? -argumentaatio ja tieteenfilosofia” listattuna muutamia yleisimmin käytettyjä kyseenalaisia argumentointikeinoja. Aika moniin näistä on tullut törmättyä myös ravitsemusta käsittelevissä verkkokeskusteluissa.

Todistamistaakan vyöryttäminen toiselle

Tämä tarkoittaa näkemyksen perustelua sillä, ettei vastakkaista näkemystäkään ole osoitettu todeksi. Esimerkiksi ufojen olemassaoloa voidaan perustella sillä, ettei ole pystytty osoittamaan, ettei ufoja ole olemassa.

Kausaalinen virhepäätelmä

Ilmiön syy ja seuraus sekoittuvat tai kahden asian välinen yhteys tulkitaan johtuvan toisistaan. Esimerkiksi: "Jäätelön syöminen on vaarallista, sillä se lisää hukkumiskuoleman riskiä." (lämpimät säät lisäävät sekä jäätelönkulutusta että hukkumiskuolemien määrää)

Naturalistinen virhepäätelmä

Argumentoidaan asia moraalisesti oikeutetuksi, koska muutkin tekevät niin. Esimerkiksi: ”on ihan oikein viedä työpaikalta toimistotarvikkeita, koska kaikki muutkin tekevät niin.”

Kehäpäätelmä

Väite johdetaan perusteluista, jotka sisältävät sen mitä perustellaan. Klassinen esimerkki tästä on: ”Raamattu on tosi, koska se on Jumalan sana. Jumala on olemassa koska Raamatussa sanotaan niin.”

Olkiukko (straw man)

Tällä tarkoitetaan toisen argumentin vääristelyä sellaiseksi, että sitä on helppo kritisoida. Esimerkiksi monet kasvissyöjät ovat saattaneet kuulla, että ”jos et voi syödä lihaa, niin et voi varmaan hengittääkään, ettet vahingossa tuhoa ilmassa olevia pieneliöitä.”

Ad hominem (ihmiseen kohdistuva) -argumentti

Argumentti kohdistuu käsiteltävän asian sijasta argumentoijaan ja hänen sellaisiin ominaisuuksiinsa, jotka eivät ole käsiteltävän asian kannalta olennaisia. Näin tehdään esimerkiksi sanottaessa: ”Herra X:n väitteitä ei kannata kuunnella, koska hän on ruma ja huono esiintyjä”.

Kaltevan tason (slippery slope) argumentti

Jonkin asian väitetään johtavan toiseen asiaan tulevaisuudessa. ”Jos homojen ja lesbojen avioliitto sallitaan, niin seuraavaksi hyväksytään pedofilia ja eläimiin sekaantuminen”.

Virheellinen yleistys

Yleistys yksittäistapauksen perusteella. Esimerkiksi: "Eräs ravitsemustutkija varasti lompakkoni. Ravitsemustutkijat ovat lompakkovarkaita."

Hämmentävä asiantuntijalausunto: ”Meillä ei ole hajuakaan”

Taannoin katsoessani televisiosta Suomen johtavien d-vitamiiniasiantuntijoiden kiivasta väittelyä sopivasta päivittäisestä d-vitamiiniannoksesta mieleeni juolahti kuinka outoa olisi jos joku asiantuntijoistamme olisi kaiken kiistelyn jälkeen sanonut: ”Jos nyt ihan totta puhutaan, niin meillä ei ole hajuakaan parhaasta mahdollisesta annoksesta”. Tämän jälkeen studiossa olisi raikunut hetken aikaa hysteerinen nauru, jonka laannuttua joku asiantuntijoista olisi sanonut: ”Kerrotaan nyt kaikki tässä yhdessä tv-kameroille että ravitsemustiede ei ole vielä läheskään valmis. Ei me mitenkään voida vuonna 2011 tietää mikä on ihmiselle sopivin annos yhtä yksittäistä vitamiinia.”

Toivon että minua ei alustukseni pohjalta ymmärretä väärin. Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa ravitsemustiedettä ja mielestäni on äärimmäisen tärkeää että ravinnon terveysvaikutuksia tutkitaan ja luotettavan tutkimusnäytön pohjalta laaditaan suosituksia ja neuvoja kansalaisille. Näin voidaan parhaassa tapauksessa ehkäistä sairauksia ja edistää ihmisten hyvinvointia. Tällainen hyvinvoinnin edistäminen on itseasiassa yksi tärkeimmistä töistä mitä pystyn edes keksimään (ja tärkein syy miksi itsekin opiskelen alaa).

Toivoisin kuitenkin että tieteenharjoittajat ja etenkin tiedettä popularisoiva media käsittelisi aina vain uusien tutkimustulosten lisäksi joskus myös käytössä olevien tutkimusmenetelmien heikkouksia ja luotettavuutta. Olen aivan varma että minun lisäkseni myös ihan tavalliset sanomalehdenlukijat olisivat kiinnostuneita oppimaan myös tästä aiheesta. Sen verran laajaa on suomalaisten kiinnostus ravitsemustiedettä ja ruoan terveysvaikutuksia kohtaan. Ja sen verran ristiriitaista tiedeuutisointi on.

Olen jo jonkin aikaa mielessäni pallotellut tekstiä eri tutkimusmenetelmistä, mutta nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen että itselläni ei valitettavasti tällä taustalla paukut riitä riittävän laadukkaan menetelmäkriittisen kirjoituksen tekemiseen (selkääntaputukset itselleni siitä että myönnän puutteeni). Jos joku tämän kirjoituksen lukijoista tietää hyvän ravitsemustieteen menetelmiä pohtivan artikkelin (ei siis mitään salaliittoteoriajuttua), niin pyydän laittamaan linkkiä tämän tekstin kommentteihin. Ja jos paukkuja löytyy niin saa sellaisen toki myös itse kirjoittaa ja linkata sitten.

Hajautusta ravintoportfolioon

Elämme epävarmoja aikoja. Ravintoanalyytikot tuottavat kiihtyvällä vauhdilla uutta dataa ja yksittäisten ravintoaineiden indeksit pomppivat villinä ylös ja alas.

Omega-3 -rasvahappojen terveellisyysindeksi on viime aikoina ollut kovassa nosteessa. Samoin D3-vitamiinin. Viljat syöksyvät nyt jo kolmatta vuotta jyrkästi alaspäin ja myös aiemmin tasaisen vakaan ruisleivän volatiliteetti on kasvanut. Kehittyvien markkinoiden goji-marjat tekevät huikeaa nousua ylöspäin, mutta voi olla että nousutrendi jää lyhyeksi. Huomioitavaa on että tasaisen varmat kotimaiset marjat ovat nyt myös saaneet uutta nostetta kehittyvien markkinoiden marjojen vanavedessä.

Puolen vuoden päähän on tässä markkinatilanteessa kuitenkin vaikea ennustaa. 20 vuoden päästä terveellisyysindeksit näyttävät todenäköisesti aivan erilaisilta kuin nykyään. Analyysini pohjalta suosittelen epävarmassa ravintoainetilanteessa kohtuullisuutta yksittäisten ruoka-aineiden painotukseen ja erittäin laajaa hajautusta portfolioon. Näin ravinto-osinkoa saa tasaisesti useasta eri lähteestä ja riskit mahdollisesti muuttuvassa markkinatilanteessa jäävät minimaalisiksi.

Kirjoittaja on ravintoasioista kiinnostunut rahoitusalalla työskennellyt kauppatieteiden maisteri

Antioksidantit pillereistä vai ravinnosta?

Olen viime aikoina keskustellut usean terveydestään kiinnostuneen ihmisen kanssa antioksidanttilisistä. Kiinnostus antioksidanttipillereiden hyötyjä kohtaan on usein peräisin Internetin keskustelufoorumeilta, tämänkaltaisista terveyttä käsittelevistä blogeista, yksityisten antioksidanttihoitoja antavien lääkäriasemien nettisivuilta tai vitamiinipillerikauppiaiden mainoksista.   

Sairauksia ehkäiseviä ihmepillereitä?

Ajatus siitä että tiedemiehet olisivat pystyneet kehittämään pillereitä joita syömällä pystyy parantamaan vastustuskykyään, ennaltaehkäisemään sairauksia tai jopa hidastamaan ikääntymisen vaikutuksia on erittäin houkutteleva. Pilleri vain poskeen ja terveys lisääntyy. Kieltämättä erittäin kätevää.

Valitettava totuus kuitenkin on että lääketiede ei ainakaan vielä ole siinä pisteessä että tällaisia terveyttä tuovia pillereitä olisi olemassa. Vitamiinien, antioksidanttien ja hivenaineiden hyödyistä pillereinä syötynä on kovin vähän tieteellistä näyttöä. Ohessa Tiede-lehden erinomainen artikkeli joka summaa aiheen kansantajuisesti. Suosittelen lämpimästi artikkelin lukemista huolella.

Tiede-lehti: Vitamiineista tuli tieteen harharetki

Tiede-lehden artikkelin ydinkohdat:

• runsaasti antioksidantteja sisältävä ravinto, varsinkin kasvikset ja hedelmät, suojaa sairauksilta
• monipuolisesta ruoasta saatavan antioksidanttiannoksen täydentäminen pillereillä on hyödytöntä
• vitamiinipillereistä ei ole kehnojen elintapojen paikkaajiksi 
• suuret vitamiiniannokset voivat aiheuttaa terveyshaittoja

- "Selvä. Ei sitten syödä pillereitä vaan ravinnerikasta ruokaa, mutta mitä?"

Parhaan kattauksen antioksidantteja saa syömällä runsaasti erilaisia kasviksia. Ravinnerikkaan kasviksen tunnistaa parhaiten voimakkaasta väristä ja mausta. Eli pelkkää jäävuorisalaattia kurkkuviipaleilla ei kannata syödä salaattina päivästä toiseen, vaan sen sijaan valita eri värisiä kasviksia lautaselle mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi sipulin, persiljan, paprikan, appelsiinin ja mustikan koostumukset ovat hyvin erilaiset.

- "Vanha virsi. Lisää kasviksia. Aina ei kuitenkaan rehut maistu. Voisinko jotenkin helposti lisätä antioksidanttien saantia? Vähän niinkuin sen pillerin korvikkeeksi?"

Kuten sanottu, monipuolisuutta ei ravintoasioissa voita mikään. Alla kuitenkin neljä helppoa täsmävinkkiä antioksidanttien lisäämiseksi ravintoon.

Marjat

Ehkä kaikkein helpoimmin antioksidantteja saa lisättyä ruokavalioon syömällä enemmän marjoja. Yksinkertainen vinkki on esim. aina aamiaisella lisätä runsaasti erilaisia marjoja aamupuuron (tai aamiaisesta riippuen miksei myös aamumyslin, aamurahkan tai aamujugurtin) sekaan. Suomessa kaupan pakastealtaassa on runsas valikoima erilaisia marjoja ja tutkimusten mukaan pakastaminen ei juurikaan poista ravinteita marjoista. Aamuisen vitamiinipillerin voi myös kätevästi korvata itsetehdyllä marjamehudrinkillä, johon tulee vaikkapa ½ dl 100% tyrnimehua, ½ dl 100% karpalomehua, 1/2dl 100% mustaviinimarjamehua ja hiukan appelsiinimehua ja vettä jytäkkää perusmakua pehmentäväksi blandikseksi. Tällaisella kattauksella päivä lähtee todella ravinnerikkaasti käyntiin.

Vihreä tee

Erinomainen antioksidanttien lähde. Pari kuppia päivässä on todettu todella terveelliseksi.

Tumma suklaa

Kaakaopavut on erinomainen antioksidanttien lähde. Mitä tummempaa suklaa on, sitä enemmän siinä on kaakaota ja sitä vähemmän sokeria.

Yrtit

Herkullisen maun lisäksi erilaiset tuoreet yrtit ovat loistavia antioksidanttien lähteitä. Ruokiin ja salaatteihin kannattaa siis lisätä runsaasti erilaisia tuoreita yrttejä; basilikaa, tilliä, korianteria, ruccolaa, persiliaa tai ruohosipulia.

Onko terveyden edistäminen tärkeää?

Ohessa brittiläisen julkkiskokin erinomainen puhe ravinnosta ja terveyden edistämisestä. Loistavaa empowermentia erityisesti kaikille terveysalan ammattilaisille.

Puhujanpöntössä Jamie Oliver

Hyviä blogeja ravitsemuksesta

Pronutritionist
http://www.pronutritionist.net/ 
Reijo Laatikaisen kirjoittamia tieteellisiä katsauksia ravinnosta.  

Aamiainen Ruohikolla
http://ruohikolla.blogspot.com/
Juhana Harju on kasvisvoittoisen välimerellisen ruokavalion puolestapuhuja. Täälläkin pääasiassa tiedettä. 

Jussi Riekki
http://www.jussiriekki.fi/
Paleo-henkisen kamppailijaurheilijan katsauksia ravinnosta. 

Veteraaniurheilija
http://sundqvist.blogspot.com/
Suomen suosituin terveysblogi, jossa laadukkaita ja laaduttomia vieraskirjoituksia. Erityisteemana vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kolestroliteorian kyseenalaistaminen. Juttujen perässä olevia keskusteluja lukemalla menettää taatusti hermonsa. 

Ravitsemusuutiset
http://ravitsemusuutiset.wordpress.com/
http://www.facebook.com/ravitsemusuutiset
Monipuolista asiaa ravitsemuksesta ja ravitsemustieteestä. Vilkasta keskustelua sisältävä facebook-sivu.

Mikä blogi tämä on?

Tämä blogi pohtii terveyttä ja erityisesti ravitsemusta tieteellisen maailmankuvan kautta. Johtoajatuksena blogissa on kyseenalaistaa ja ampua alas niin virallistotuutta kuin netissä ja kirjakaupassa villinä rehottavaa ravintohuuhaatakin. Omista välipaloistani tulen tuskin kovin paljon kirjoittamaan. Tarkoituksena on tarttua ajankohtaisiin teemoihin ja käydä ravinnerikasta keskustelua muiden terveys-/ravintoblogaajien kanssa.

Miksi aloitan blogin?
En tiedä tarvitseeko maailma kipeästi lisää terveyttä ja ravintoa käsitteleviä blogeja. Niitä on jo ennestään paljon ja jotkut niistä ovat todella hyviä. Tärkein syy minulle kirjoittamisen aloittamiseen on varmaankin omien ajatusten jäsentäminen. Kirjoittaminen antaa pään sisällä oleville ajatuksille muotoa.


Kuka olen?
Olen 31-vuotias terveystieteiden opiskelija. Ensisijaisena mielenkiinnon kohteenani on ennaltaehkäisevä terveystiede.