Kaava haussa

Helsingin kauppakorkeakoulun brändiprofessori Mai Anttilan vuosituhannen alun markkinoinnin luennoilta minulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen Anttilan usein toistelema kaupantekijän kultainen ohjenuora; ns. KISS-periaate. KISS on lyhenne englanninkielen sanoista Keep it Simple and Stupid. Liike-elämässä meitä suomalaisia usein moititaan kyvyttömyydestä konseptoida ja yksinkertaistaa. Insinööritaito ja tuotekehitys meillä on maailman huippua, mutta puhumme asioista monimutkaisesti, emmekä oikein osaa viestiä tuotehyötyjä niin että potentiaaliset ostajat innostuisivat. Teollisuuden lippulaivamme Nokiankin viime aikainen sähläys johtuu monen mielestä juuri tästä.

Janne Huovila pohdiskeli blogissaan yliyksinkertaistavia ravitsemusuutisia ja ortopedi Antti Heikkilän huikeaa nousua Suomen terveysmessiaaksi. Ravitsemustieteilijät ymmärrettävistä syistä karsastavat mediassa esiintyviä liiallisia tutkimusyksinkertaistuksia, ja vaikken ravitsemustieteilijä itse olekaan, minuakin kieltämättä hämmentää jos uutisessa sanotaan jonkun tutkimuksen osoittavan jotain mitä se ei oikeasti osoita. Ei sellainen ole millään mittarilla mitattuna laadukasta journalismia.

Ylimääräisistä kiloistaan eroon haluava ihminen kuitenkin kaipaa epämääräisten ja alati vaihtuvien tutkimustulosten sijaan kipeästi yksinkertaisia ohjeita siitä miten syödä. Viime aikoina yhä useampi on kahvipöytäkeskusteluiden perusteella päättänyt hylätä viralliset ravitsemussuositukset ja uusi kaava on nyt haussa. Mieluimmin tietenkin kaava jota on helppo noudattaa.

Antti Heikkilä on monella tapaa poikkeuksellinen lääkärismies. ”Tutkimustulokset antavat jotain viitteitä” -pohdintojen sijaan Heikkilä käyttää yksinkertaista hyväpaharetoriikkaa. Asiat eivät ole vaalean tai tumman harmaita, vaan sysimustia ja vitivalkoisia. Monimutkaistuvassa tiedontäyteisessä maailmassa yksinkertaisille asioille näyttäisi olevan tilausta. Kukapa ei kaiken ristiriitaisen tietotulvan keskellä kaipasi elämäänsä edes jotain saareketta missä asiat ovat selkeitä. Ruokapöytä olisi kieltämättä mitä parhain saareke tähän.

Sunnuntaina on vuorossa eduskuntavaalit ja taas on mahdollisuus olla asioista jotain mieltä. Minulle ehdokkaan valinta tuntuu käyvän vuosi vuodelta vaikeammaksi. Olen taustaltani talousihminen, mutta viime viikolla jouduin lukemaan elämäni ensimmäisen sosiaalipolitiikkaa käsittelevän oppikirjan. Lisäksi Japanissa sattui vielä pari viikkoa sitten ydinvoimalaonnettomuus. Vähän liian monta tärkeää asiaa pitäisi äänestyskopissakin osata ottaa huomioon. Äänestyksen jälkeisille perinteisille vaalikahveille kaavani on kuitenkin onneksi jo selvillä. Aion juoda kupin kahvia ja syödä pullaa. Ainakin yhden ohuen viipaleen.

Nyt myös Twitterissä

Twitter 

http://twitter.com/valipala

Linkkejä mielenkiintoisiin terveysaiheisiin uutisiin ja blogiteksteihin. Twitter-päivitykset näkyvät jatkossa myös blogin oikeassa reunassa.

Blogi

http://valipala-lingling.blogspot.com/

Terveystieteiden opiskelijan omia pohdintoja.

Kuvassa Kiinan Yhdysvalloille vuonna 1972 lahjoittamat kaksi jättiläispandaa; Ling Ling ja Hsing Hsing. Kiina lahjoitti vuonna 1992 Ling Ling -nimisen jättiläispandan myös Japanille.

Lyhyt: Juttuvinkki ravitsemusblogaajille

Vaalien lähestyessä monia varmasti kiinostaisi lukea eri puolueiden ravitsemuspoliittisista linjauksista. Itse en valitettavasti muilta kiireiltäni ehdi aihetta syvällisesti tutkimaan, mutta tässä juttuvinkki kaikille muille ravitsemusblogaajille (ja tietenkin myös suurempien medioitten edustajille).

Väliyhteenvedon paikka!

Nyt on blogin pitoa takana reilu kuukausi ja tämä on kymmenes postaus. Tähän väliin sopii lyhyt (korjaus: melko pitkä) väliyhteenveto.

Miten blogi alkoi?

Opiskelen siis yliopistolla terveyden edistämistä ja opintoihin on kuulunut myös ravitsemusneuvontaa. Ennen blogin perustamista olin keskustellut parin vanhan kaverin kanssa ravitsemuksesta ja ravitsemustieteestä ja sovittiin että voisin lähettää sähköpostitse nipun linkkejä mielestäni hyviin artikkeleihin ja laadukkaisiin ravitsemusblogeihin, joihin olin netissä törmännyt. Aika moni tuntuu viime aikoina netissä seurailleen erilaisia ravitsemukseen liittyviä keskusteluita ja etenkin kaikenlaisia superfood-blogeja, mutta vaikuttaa siltä että myös vähän tieteellisempää ravitsemuspohdintaa halutaan lukea. Onneksi olin löytänyt tällaisiakin blogeja.

Olin kirjoittamassa lupaamaani sähköpostia, kun hetken mielijohteesta päädyin itsekin perustamaan blogin johon sitten kirjoitin niitten lupaamieni linkkien listaamisen jälkeen vielä vähän muutakin. Aika nopeasti tajusin että blogi voisi itse asiassa olla opiskelijalle tosi hyvä väline opintojen tueksi. Voisin laittaa opinnoista vastaantulevia ajatuksia ylös ja samalla saada jäsenneltyä omia ajatuksia. Tulisi tieteellisen kirjoittamisen lisäksi harjoiteltua myös vähän vapaampaa kirjoittamista ja tiivistämistä. Ja voisin jopa saada kommentteja kirjoituksiini.

Kuukausi takana blogia

Löysin eilen omalta blogger-välilehdeltäni tilastoja sivuistani (en aiemmin tiennyt tällaisten tilastojen olemassaolosta, kun en oikeen vieläkään ole jaksanut perehtyä tuohon tekniseen puoleen). Oli aika hämmentävää huomata että blogiini on viimeisen kuukauden aikana tullut yli 1100 sisääntuloa. Tekstejäni on näköjään myös jonkin verran linkitetty eteenpäin ja jaettu facebookissa. Erityisen mukavaa on että joitain tekstejäni on myös kommentoitu. Kommentteja toivon ehdottomasti jatkossakin! Epäilen vahvasti että jotkut ajatuksistani ovat melko tyhmiä ja fiksun lukijan moraalinen velvollisuus on oikoa ja kyseenalaistaa ainakin niitä kaikkein epäloogisimpia päätelmiä.

Vähän lisää taustatietoa mystisestä LingLingistä

31-vuotta. Mies. Pohjakoulutukseltaan KTM. Ollut aiemmin töissä viestintätehtävissä rahoitusalalla. Nykyisin lähes päätoiminen terveystieteiden opiskelija. Tieteellinen maailmankuva. Pitää hyvästä ruoasta. Rakastaa hyvää musiikkia ja harrastaa myös lenkkeilyä. Ehkä vähän nörtti. Melko kiltti. Perheeseen kuuluu avovaimo. Ei kotieläimiä.

Miksi huutelen nimimerkin takaa?

Kirjoitan nimimerkin takaa, koska näin tekstiä tulee paremmin. Minun tapauksessa nimimerkin vaikutusta voisi verrata esim. siihen kun joku yrittää vähän huonosti hallitsemalla vieraalla kielellä selittää jotain asiaa. Silloin tulee vähän kuin vahingossa käytettyä vähän isompia superlatiiveja ja asiat tulee sanottua suoremmin. Ihan sama nimimerkin kanssa. Ei tule kirjoittaessa mietittyä niin paljon mitä lukija nyt ajattelee juuri minusta ja miten tämäkin epämääräinen teksti voi vaikuttaa vaikkapa työuraani. Ehkä tämä minun tapauksessa auttaa tuottamaan parempaa tekstiä. Tai oikeastaan tällaista julkista blogitekstiä ylipäätänsä.

Blogin tulevaisuus

Aion jatkaa. Ehdottomasti! Tämä on ollut sekä opettavaista että palkitsevaa. Aikaakin tämä on vienyt, mutta ihan oikeasti olen oppinut tosi paljon, joten opiskelijalle se on ollut ihan fiksusti käytettyä aikaa. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Jatkossa postauksieni aiheet tulevat varmaankin heijastelemaan aika paljon aina meneillä olevan kurssin teemoja ja sitten väliin ehkä tulee jotain pohdintoja ajankohtaista teemoista. Tarkoitus on myös vähän enemmän ottaa myös muita terveysteemoja käsittelyyn kuin ravitsemusta. Ajoittain tuntuu että muut asiat jää terveyskeskustelussa vähän liikaa ravitsemuksen varjoon. ”Olet mitä syöt” on mun mielestä yksi maailman kahdesta oudoimmasta sananlaskusta. (se toinen on: ”mikä ei tapa, vahvistaa”)

Tekstini tulevat varmasti jatkossakin olemaan lähinnä kolumnityylisiä opiskelijan pohdintoja. Toivottavasti aiheskaala tulee olemaan laaja, enkä aina vaan jankuta niistä samoista asioista...

Muuta

Varsinaisia syömisvinkkejä ei tulevat postaukseni varmasti tule kovin paljon sisältämään. Ravitsemusblogajia tuntuu onneksi tulevan lisää ja asiakastyötä tekevät koulutetut ravitsemusterapeutit Patrik Borg ja Anette Palssa ovat näköjään myös alkaneet pitää omia blogeja tahoillaan. Toistaiseksi hekin ovat päätyneet teksteissään lähinnä filosofoimaan, mutta toivottavasti jatkossa tulee lisää konkreettisia vinkkejä niitä kaipaaville. Patrikin kirjan Rentoa painonhallintaa olen lukenut, ja siinä oli mun mielestä hyvä lähestyminen syömiseen (melkein kaikesta olin hänen kansaan samaa mieltä). Aneteltakin on juuri tullut kirja keventäjä hallitsee syömistä, mutta siihen en ole ehtinyt tutustua. Blogipostaukset on mun mielestä ollut pääasiassa hyviä.

Lopuksi

Omien vanhojen kouluaineiden lukeminen on aivan mahtavaa puuhaa. Toivon että niitä ala- ja yläasteaikaisia olisi enemmän säilössä. Toivottavasti voin 70-vuotiaana 6000 postauksen jälkeen palata näihin ensimmäisiin blogiteksteihini ja nauraa itselleni ja 2010-luvulle. Ajalle, jolloin kukaan ei ollut vielä kuullut Å13-vitamiinista tai klerodiflaudiinista. Tai tuskin silloin mitään blogeja enää pidetään. Aika näyttää.