Käyn tällä hetkellä yliopistolla kurssia tieteellisestä argumentoinnista ja tieteenfilosofiasta. (jostain sellaisesta tuossa videossakin kai on kyse) Mielenkiintoisesta kurssista inspiroituneena päätin nyt myös sylkäistä tänne blogipostauksen argumentoinnista.
Verkossa ravitsemusta käsitelevissä keskusteluissahan omia kantoja ajoittain puolustetaan melko aggressiivisillakin perusteluilla, ja kaikki argumentit eivät ihan aina noudata oppikirjojen hyvän väittelyn ohjeita. Ja oikeastaan hyvä niin. Usein juuri kaikkein provosoivimmat argumentit tuovat ravitsemuskeskusteluun muutoin helposti junnaavaksi käyvään PubMed-tutkimuslinkitykseen ja meta-analyysivääntöön sopivan inhimillistä otetta.
Kaikenlaista argumentointia
Vaikka kaikenlaisia perusteluja on ajoittain hauska lukea, eivät kaikki argumentit ole painoarvoltaan aivan toistensa veroisia. Alla argumentaatiota käsittelevästä oppikirjasta ”Mitä on tutkimus? -argumentaatio ja tieteenfilosofia” listattuna muutamia yleisimmin käytettyjä kyseenalaisia argumentointikeinoja. Aika moniin näistä on tullut törmättyä myös ravitsemusta käsittelevissä verkkokeskusteluissa.
Todistamistaakan vyöryttäminen toiselle
Tämä tarkoittaa näkemyksen perustelua sillä, ettei vastakkaista näkemystäkään ole osoitettu todeksi. Esimerkiksi ufojen olemassaoloa voidaan perustella sillä, ettei ole pystytty osoittamaan, ettei ufoja ole olemassa.
Kausaalinen virhepäätelmä
Ilmiön syy ja seuraus sekoittuvat tai kahden asian välinen yhteys tulkitaan johtuvan toisistaan. Esimerkiksi: "Jäätelön syöminen on vaarallista, sillä se lisää hukkumiskuoleman riskiä." (lämpimät säät lisäävät sekä jäätelönkulutusta että hukkumiskuolemien määrää)
Naturalistinen virhepäätelmä
Argumentoidaan asia moraalisesti oikeutetuksi, koska muutkin tekevät niin. Esimerkiksi: ”on ihan oikein viedä työpaikalta toimistotarvikkeita, koska kaikki muutkin tekevät niin.”
Kehäpäätelmä
Väite johdetaan perusteluista, jotka sisältävät sen mitä perustellaan. Klassinen esimerkki tästä on: ”Raamattu on tosi, koska se on Jumalan sana. Jumala on olemassa koska Raamatussa sanotaan niin.”
Olkiukko (straw man)
Tällä tarkoitetaan toisen argumentin vääristelyä sellaiseksi, että sitä on helppo kritisoida. Esimerkiksi monet kasvissyöjät ovat saattaneet kuulla, että ”jos et voi syödä lihaa, niin et voi varmaan hengittääkään, ettet vahingossa tuhoa ilmassa olevia pieneliöitä.”
Ad hominem (ihmiseen kohdistuva) -argumentti
Argumentti kohdistuu käsiteltävän asian sijasta argumentoijaan ja hänen sellaisiin ominaisuuksiinsa, jotka eivät ole käsiteltävän asian kannalta olennaisia. Näin tehdään esimerkiksi sanottaessa: ”Herra X:n väitteitä ei kannata kuunnella, koska hän on ruma ja huono esiintyjä”.
Kaltevan tason (slippery slope) argumentti
Jonkin asian väitetään johtavan toiseen asiaan tulevaisuudessa. ”Jos homojen ja lesbojen avioliitto sallitaan, niin seuraavaksi hyväksytään pedofilia ja eläimiin sekaantuminen”.
Virheellinen yleistys
Yleistys yksittäistapauksen perusteella. Esimerkiksi: "Eräs ravitsemustutkija varasti lompakkoni. Ravitsemustutkijat ovat lompakkovarkaita."
Itsehän olen kausaalisten virhepäätelmien erikoismies.
VastaaPoistaOlisi kiva jos keksisit noista tosi esimerkkejä ravitsemustieteen maailmasta :-)
VastaaPoistaTuohon listaa voisi varmaan lisätä kaikenlaista, ihmisen (niin siis tutkijankin) mielikuvitus yksin asettaa rajat. Oleellisia juttuja nostaa minusta omissa esityksissään ja kirjoituksissaan esiin D Mozaffarian. Tyypillisintä ehkä on jättää täysin huomiotta oman näkemyksen vastainen tutkimustulos, ja vedota vain omia näkökohtia puoltaviin, joskus heppoisiinkin, tutkimustuloksiin. Liian kauan ollut vallalla esim. 7 maan tutkimukseen vetoaminen, joka on ns. ekologinen tutkimus elkä
kelpaa minkäänlaisen kausaliteetin todistamiseen.
Hyvä huomio Reijo. Tarkoitus oli alunperin pohtia argumentointioppikirjan avulla keskustelupalsta-argumentointia, mutta kyllähän sama ulottuu ihan sinne oikean tieteen puolellekin. Tieteellisessä argumentaatiossakaan todellisuus ja oppikirjaesimerkit eivät oikein kohtaa.
VastaaPoistaRavitsemus- ja miksei lääketieteessäkin tuo yksittäisen komponentin pitkäaikaisvaikutuksen luotettava tutkiminen ihmisillä taitaa käytännössä tosiaan olla miltei mahdotonta, joten korrelaatioilla on sitten ehkä vähän liian herkästi päädytty argumentoimaan kausaliteettia. (kuten esimerkissäsi)
Yhtenä ongelmana lienee toki myös että tutkijoiden löytäessä kahden asian väliltä jonkinlaisen (pienenkin) riippuvuuden niin josseivat tutkijat itse, niin sitten viimeistään mediat uutisoivat näiden välille syy-seuraus suhteen. Mutta ymmärtäähän sen, ”joku asia voi ehkä vaikuttaa johonkin” ei ole kovin mielenkiintoinen uutisotsikko.