torstai 10. maaliskuuta 2011

Hämmentävä asiantuntijalausunto: ”Meillä ei ole hajuakaan”


Taannoin katsoessani televisiosta Suomen johtavien d-vitamiiniasiantuntijoiden kiivasta väittelyä sopivasta päivittäisestä d-vitamiiniannoksesta mieleeni juolahti kuinka outoa olisi jos joku asiantuntijoistamme olisi kaiken kiistelyn jälkeen sanonut: ”Jos nyt ihan totta puhutaan, niin meillä ei ole hajuakaan parhaasta mahdollisesta annoksesta”. Tämän jälkeen studiossa olisi raikunut hetken aikaa hysteerinen nauru, jonka laannuttua joku asiantuntijoista olisi sanonut: ”Kerrotaan nyt kaikki tässä yhdessä tv-kameroille että ravitsemustiede ei ole vielä läheskään valmis. Ei me mitenkään voida vuonna 2011 tietää mikä on ihmiselle sopivin annos yhtä yksittäistä vitamiinia.”

Toivon että minua ei alustukseni pohjalta ymmärretä väärin. Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa ravitsemustiedettä ja mielestäni on äärimmäisen tärkeää että ravinnon terveysvaikutuksia tutkitaan ja luotettavan tutkimusnäytön pohjalta laaditaan suosituksia ja neuvoja kansalaisille. Näin voidaan parhaassa tapauksessa ehkäistä sairauksia ja edistää ihmisten hyvinvointia. Tällainen hyvinvoinnin edistäminen on itseasiassa yksi tärkeimmistä töistä mitä pystyn edes keksimään (ja tärkein syy miksi itsekin opiskelen alaa).

Toivoisin kuitenkin että tieteenharjoittajat ja etenkin tiedettä popularisoiva media käsittelisi aina vain uusien tutkimustulosten lisäksi joskus myös käytössä olevien tutkimusmenetelmien heikkouksia ja luotettavuutta. Olen aivan varma että minun lisäkseni myös ihan tavalliset sanomalehdenlukijat olisivat kiinnostuneita oppimaan myös tästä aiheesta. Sen verran laajaa on suomalaisten kiinnostus ravitsemustiedettä ja ruoan terveysvaikutuksia kohtaan. Ja sen verran ristiriitaista tiedeuutisointi on.

Olen jo jonkin aikaa mielessäni pallotellut tekstiä eri tutkimusmenetelmistä, mutta nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen että itselläni ei valitettavasti tällä taustalla paukut riitä riittävän laadukkaan menetelmäkriittisen kirjoituksen tekemiseen (selkääntaputukset itselleni siitä että myönnän puutteeni). Jos joku tämän kirjoituksen lukijoista tietää hyvän ravitsemustieteen menetelmiä pohtivan artikkelin (ei siis mitään salaliittoteoriajuttua), niin pyydän laittamaan linkkiä tämän tekstin kommentteihin. Ja jos paukkuja löytyy niin saa sellaisen toki myös itse kirjoittaa ja linkata sitten.

5 kommenttia:

  1. Kirjoitus tutkimusmenetelmistä olisi mainio. Olen itse miettinyt useasti samaa. Netissä on vähän liian voimakkaana kulttuuri, jossa ajatellaan, että jos osaat englantia ja käyttää tieteellisiä viitetietokantoja, niin tiedät tieteestä kaiken. Tai jos joku (jenkkiläinen) uutistoimisto on tutkimusuutisen julkaissut, on se luotettava.

    Menetelmien ja metodologian oppimisen kautta ymmärtää sitä mitä emme ymmärrä ja miten luotettavaa ja suhteellista tutkimustieto on.

    En ole törmännyt netissä menetelmäartikkeleihin. Iso ongelma on se, että ravitsemustieteessä menetelmiä on paljon alkaen koeputkitutkimuksista aina väestötason ruoankäytön "haravointitutkimuksiin". Tietysti sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä tietää että tutkimukset ovat todella erilaisia ja niiden näytönaste vaihtelee.

    Itsellänikään eivät nyt taida paukut riittää tällaisen jutun kirjoittamiseen. Toivottavasti jollain muulla...

    VastaaPoista
  2. Janne: Sullahan käsittääkseni on verkostot kunnossa. :)

    Eli miksei sitä voisi vaikka asiantuntevalla porukalla yrittää tehdä sopivan kansantajuista juttua siitä miten tutkimusta tehdään.

    Kuten itse tekstissä kirjoitinkin, niin uskon vakaasti että hyvin tehty juttu aiheesta kiinostaisi myös tavallisia ihmisiä. Ja jos vielä saa vähän liekittää niin olisihan se oikeasti tosi tärkeää että terveysasioita seuraavien ihmisten lähdekritiikki lisääntyisi ja useammat ihmiset ymmärtäisivät että yksittäinen tutkimus voi vain antaa viitteitä jostain syy-yhteydestä, mutta harvemmin on vielä luotettava todiste.

    Kyllä aika moni tavallinen ihminen klikkaisi siellä iltalehden nettisivuilla myös tällaistä linkkiä: "Voiko ravitsemusuutisiin luottaa?"

    Yksittäisistä tutkimuksista uutisoimisesta nillittäminen on sinänsä mielestäni aivan turhaa (se ei tule loppumaan koska meitä lukijoita näköjään riittää), mutta myös tällaista sivistysnäkökulmaa voisi kokeilla asian tilan parantamiseksi.

    VastaaPoista
  3. Juurikin näin.

    Itse en ole tällä hetkellä näiden menetelmäkysymysten kanssa aktiivisesti tekemisissä. Sitä vaan huomaa olevansa sosiaalisesa mediassa silloin tällöin metodologiapoliisina. Mutta täytynee ottaa asiaa esille, jos asiantuntijoiden piirissä saisi aiheesta virusta liikkeelle. Kuten sanoit: jos tällaisen sivuston tekisi sisällöltään hyväksi ja ulkoasultaan tyylikkääksi, olisi sillä monille käyttöä.

    VastaaPoista
  4. Minulla on jonkinlainen draft ollut säilössä. Mutta en on rohjennut laittaa sitä ilmoille. Tässä kuitenkin sulle mielestäni kaksi hyvää linkkiä jota kautta voi perhetyä tutkimuksien luotettavuuteen, puutteisiin ja vahvuuksiin:

    http://www.cebm.net/index.aspx?o=1039

    Toinen on Nutrition Evidence Library. Kaivat jonkun teeman (vaikka glecemic load and weight) sitten poraudet yksittäiseen tutkimukseen, ja lopulta pääset "check listiin" jossa ko. tutkimus arvioidaan. Kts. esim. http://www.nutritionevidencelibrary.com/worksheet.cfm?worksheet_id=250310

    VastaaPoista
  5. Täältä löytyy nyt mielenkiintoinen yhteenveto tutkimusten tulkinnasta:

    http://www.pronutritionist.net/nain-luen-tutkimuksia/

    VastaaPoista