Terveystietouden lisääntyminen voi luvata ihmiselle sairauksien vähenemistä, mutta sisältää myös uhkakuvia. Terveysaiheisen tietotulvan keskellä moni kärsii syyllisyydentunteen lisäksi tyytymättömyydestä omaan itseensä. Pitäisi kai perehtyä asioihin ettei vaan syö mitään vääriä myrkkyjä. Pitäisi liikkua enemmän, mutta kun on tämä työ ja perhe ja ei nyt vaan yksinkertaisesti ehdi ja jaksa.
Terveys on yhteiskunnassamme todellinen mega-trendi. Kultturintutkija Anna Puuronen on pohtinut että terveys on ottanut maallistuneessa yhteiskunnassa osittain uskonnon paikan. Terveellisesti elävät ovat niitä pyhiä ja epäterveellisesti elävät niitä syntisiä jotka tuomitaan kärsimään erilaisista sairauksista. Ja vääräuskoiset tulee käännyttää. Terveysherätyksen kokenut innostuukin helposti saarnamaan terveysteologiaansa muille. Ollaan pyhällä asialla.
Epäterveellisen ruoan tai vähäisen liikunnan lisäksi myös ahdistus ja syyllisyydentunne ovat erilaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien aiheuttajia. Ja tämä terveyssyyllisyys on nykyisin myös yleistä terveellisesti, eli ”oikein”, elävien keskuudessa. Enemmistö liikuntaa harrastavista ihmisistä esimerkiksi kokee, ettei liiku tarpeeksi. Hauskan liikuntahetken tilalla on valitettavan usein suorittamista.
Terveysvalistajan on hyvä muistaa että terveyden optimointi ei elintapoja grammamittojen ja sekuntikellon kanssa optimoimalla onnistu. Esimerkiksi jaettaessa ravinto tiukasti hyviin ja huonoihin ruokiin ja jopa vielä tiukemmin hyviin ja huonoihin ravintoaineisiin, mennään helposti metsään. Tietyllä hetkellä vallalla olevat totuudet ja elämänohjeet voivat kumoutua. Esimerkiksi seleeniä pidettiin 1940-luvulla ihmiselle vaarallisena myrkkynä. Sitten se todettiin karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Vähän myöhemmin todettiin että seleeni on ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine. Ja 60-luvulla ympyrä sitten sulkeutui; seleeniä alettiin pitää anti-karsinogeenina eli syöpää ehkäisevänä aineena. Esimerkkejä on monia muitakin ja samanlaisia uusia tietoja tulee ravintoaineista varmasti vielä 2020-luvulla ja 2030-luvullakin. Ihminen on todella monimutkainen kokonaisuus ja terveyttä tutkiva tiede ei varmaankaan koskaan ole täysin valmis. Sen kuitenkin tiedämme varmasti että hyvin monet erilaiset tekijät vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Niistä kaikkein merkittävimmäksi on usein veikattu onnellisuutta. Sitäkin terveysvalistajien pitää muistaa vaalia.
Terveys on yhteiskunnassamme todellinen mega-trendi. Kultturintutkija Anna Puuronen on pohtinut että terveys on ottanut maallistuneessa yhteiskunnassa osittain uskonnon paikan. Terveellisesti elävät ovat niitä pyhiä ja epäterveellisesti elävät niitä syntisiä jotka tuomitaan kärsimään erilaisista sairauksista. Ja vääräuskoiset tulee käännyttää. Terveysherätyksen kokenut innostuukin helposti saarnamaan terveysteologiaansa muille. Ollaan pyhällä asialla.
Epäterveellisen ruoan tai vähäisen liikunnan lisäksi myös ahdistus ja syyllisyydentunne ovat erilaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien aiheuttajia. Ja tämä terveyssyyllisyys on nykyisin myös yleistä terveellisesti, eli ”oikein”, elävien keskuudessa. Enemmistö liikuntaa harrastavista ihmisistä esimerkiksi kokee, ettei liiku tarpeeksi. Hauskan liikuntahetken tilalla on valitettavan usein suorittamista.
Terveysvalistajan on hyvä muistaa että terveyden optimointi ei elintapoja grammamittojen ja sekuntikellon kanssa optimoimalla onnistu. Esimerkiksi jaettaessa ravinto tiukasti hyviin ja huonoihin ruokiin ja jopa vielä tiukemmin hyviin ja huonoihin ravintoaineisiin, mennään helposti metsään. Tietyllä hetkellä vallalla olevat totuudet ja elämänohjeet voivat kumoutua. Esimerkiksi seleeniä pidettiin 1940-luvulla ihmiselle vaarallisena myrkkynä. Sitten se todettiin karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Vähän myöhemmin todettiin että seleeni on ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine. Ja 60-luvulla ympyrä sitten sulkeutui; seleeniä alettiin pitää anti-karsinogeenina eli syöpää ehkäisevänä aineena. Esimerkkejä on monia muitakin ja samanlaisia uusia tietoja tulee ravintoaineista varmasti vielä 2020-luvulla ja 2030-luvullakin. Ihminen on todella monimutkainen kokonaisuus ja terveyttä tutkiva tiede ei varmaankaan koskaan ole täysin valmis. Sen kuitenkin tiedämme varmasti että hyvin monet erilaiset tekijät vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Niistä kaikkein merkittävimmäksi on usein veikattu onnellisuutta. Sitäkin terveysvalistajien pitää muistaa vaalia.
Ympäristön sanelemaa terveyttä koskeva hiukan koominen sitaatti:
VastaaPoista”En polta, en juo. Menen varhain nukkumaan. Ruokavalioni on terveellinen ja harrastan liikuntaa säännöllisesti. Mutta kaikki tämä hirveä kärsimys loppuu taatusti heti kun vapaudun täältä vankilasta.”
Minusta tuntuu, että monelle on vaikeaa tunnustaa/tunnistaa olevansa terveyskiusaaja. Luultavasti suurin osa valistajista "tarkoittaa ihan hyvää", mutta lopputulos voi olla aika paha. Lihavuusasioissa olen kuullut niin kurjia tarinoita terveydenhuollosta, että välillä tuntuu, että mistä ihmeestä olemme saaneet oikeutuksen "potilaan edun nimissä" toimia hyvinkin typerästi. Asiakas/potilastyössä olisi kuitenkin tärkeintä arvokas kohtaaminen, kuunteleminen ja aidosti asiakkaan arvostaminen. Mutta usein mennään asia edellä ja harva terveysterroristi ymmärtää tai edes yritää ymmärtää, miksi asiakas toimii "omaa etuaan vastaan". Iso haaste on myös se, että ylipaino nähdään niin isona itsenäisenä riskitekijänä, vaikka tosiasiassa perimä, kunto ja muu terveydentila vaikuttavat. Myös ravitsemus ja lihavuus liitetään väärällä tavalla yhteen. Olen usein kuullut kommentin: "En mä mieti, mitä mä syön, kun ei mun paino nouse millään, tai kun en ole vielä lihava".
VastaaPoistaNo, nyt meni ohi aiheen, mutta koen, että meidän tulisi yhä enemmän keskittä siihen miten ravitsemus/terveysviestiä saadaan vietyä eteenpäin, ilman että kuulija kokee sen kiusaamisena tai terrorismina. Minä tunnustan olleeni melkoinen terveysterroristi, mutta onneksi elämä ja työ ovat opettaneet ja nykysin harvoin löydän itseni "paasaamassa".
Skoude: Kiitos fiksusta kommentista. Tunnustan mäkin sortuneeni paasaamiseen. Jälkikäteen ajateltuna terveyskiusaamisesta mun oli kyllä vähän liian helppo kirjoituksessa heristellä sormea, kun ei ole edes kauheasti kokemusta siitä terveysauttamisesta...
VastaaPoistaOlen kommenttisi jälkeen pohtinut vähän tuota mainitsemaasi "asia edellä menemistä" ja "potilaan edun nimissä" toimimista.
Terveyden edistämisen teoreettisessa kirjallisuudessahan suosituin käyttäytymismuutosmalli taitaa olla viisivaiheinen "transteoreettinen muutosvaihemalli". Tämän mallin ensimmäisessä vaiheessa "esiharkinta" lisätään ihmisen tietoa jonkin elämäntapamuutoksen terveysvaikutuksista ja tiedon lisääntymisen on sitten tarkoitus tuoda lisää motivaatiota ja siirtää ihminen muutoksen toiseen vaiheeseen "harkinta". Itse lokeroisin sen terveyskiusaamisen nimenomaan tähän teoreettisen mallin tiedonlisäys- /motivointivaiheeseen.
Olen miettinyt että etenkin ylipainoasiaan tuo teoreettinen malli vaikuttaa vähän huonosti istuvalta, koska tuskinpa Suomesta enää kovin monta ylipainoista ihmistä löytyy joka ei jo tietäisi ylipainon negatiivisista vaikutuksista terveyteen. Ja toisaalta kaikki muukin ulkopuolisen ihmisen tekemä motivointi menee varmasti tosi usein metsään. Jossain liikunta-alan koulutuksessa (yliopiston ulkopuolella) mäkin olen joutunut harjoittelemaan ihmisen motivoimista elämäntapamuutokseen. Täytyy sanoa että pitää kyllä olla melkoinen Sarasvuo että pystyy toisen ihmisen oikeasti elämäntapamuutokseen motivoimaan. Jotenkin tuntuu että siinä motivoinnissa mennään niin helposti vikaan, että olisi ehkä parempi jättää se kokonaan tekemättä.
Käytännön todellisuus ei erilaisia asiakaskohtaamisia kokevilla ammattilaisilla varmasti ole kauhean suoraviivaista ja kokemuksen myötä vrmasti kehittyy omia hyväksi havaittuja käytäntöjä. Tuosta asiakastyöstä olisikin opiskelijana tosi mielenkiintoista lukea blogipostauksia (ja keskusteluita) sitä tekeviltä ammattilaisilta.