Helsingin kauppakorkeakoulun brändiprofessori Mai Anttilan vuosituhannen alun markkinoinnin luennoilta minulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen Anttilan usein toistelema kaupantekijän kultainen ohjenuora; ns. KISS-periaate. KISS on lyhenne englanninkielen sanoista Keep it Simple and Stupid. Liike-elämässä meitä suomalaisia usein moititaan kyvyttömyydestä konseptoida ja yksinkertaistaa. Insinööritaito ja tuotekehitys meillä on maailman huippua, mutta puhumme asioista monimutkaisesti, emmekä oikein osaa viestiä tuotehyötyjä niin että potentiaaliset ostajat innostuisivat. Teollisuuden lippulaivamme Nokiankin viime aikainen sähläys johtuu monen mielestä juuri tästä.
Janne Huovila pohdiskeli blogissaan yliyksinkertaistavia ravitsemusuutisia ja ortopedi Antti Heikkilän huikeaa nousua Suomen terveysmessiaaksi. Ravitsemustieteilijät ymmärrettävistä syistä karsastavat mediassa esiintyviä liiallisia tutkimusyksinkertaistuksia, ja vaikken ravitsemustieteilijä itse olekaan, minuakin kieltämättä hämmentää jos uutisessa sanotaan jonkun tutkimuksen osoittavan jotain mitä se ei oikeasti osoita. Ei sellainen ole millään mittarilla mitattuna laadukasta journalismia.
Ylimääräisistä kiloistaan eroon haluava ihminen kuitenkin kaipaa epämääräisten ja alati vaihtuvien tutkimustulosten sijaan kipeästi yksinkertaisia ohjeita siitä miten syödä. Viime aikoina yhä useampi on kahvipöytäkeskusteluiden perusteella päättänyt hylätä viralliset ravitsemussuositukset ja uusi kaava on nyt haussa. Mieluimmin tietenkin kaava jota on helppo noudattaa.
Antti Heikkilä on monella tapaa poikkeuksellinen lääkärismies. ”Tutkimustulokset antavat jotain viitteitä” -pohdintojen sijaan Heikkilä käyttää yksinkertaista hyväpaharetoriikkaa. Asiat eivät ole vaalean tai tumman harmaita, vaan sysimustia ja vitivalkoisia. Monimutkaistuvassa tiedontäyteisessä maailmassa yksinkertaisille asioille näyttäisi olevan tilausta. Kukapa ei kaiken ristiriitaisen tietotulvan keskellä kaipasi elämäänsä edes jotain saareketta missä asiat ovat selkeitä. Ruokapöytä olisi kieltämättä mitä parhain saareke tähän.
Sunnuntaina on vuorossa eduskuntavaalit ja taas on mahdollisuus olla asioista jotain mieltä. Minulle ehdokkaan valinta tuntuu käyvän vuosi vuodelta vaikeammaksi. Olen taustaltani talousihminen, mutta viime viikolla jouduin lukemaan elämäni ensimmäisen sosiaalipolitiikkaa käsittelevän oppikirjan. Lisäksi Japanissa sattui vielä pari viikkoa sitten ydinvoimalaonnettomuus. Vähän liian monta tärkeää asiaa pitäisi äänestyskopissakin osata ottaa huomioon. Äänestyksen jälkeisille perinteisille vaalikahveille kaavani on kuitenkin onneksi jo selvillä. Aion juoda kupin kahvia ja syödä pullaa. Ainakin yhden ohuen viipaleen.