Terveysvalistaja, ethän ole terveyskiusaaja

Terveystietouden lisääntyminen voi luvata ihmiselle sairauksien vähenemistä, mutta sisältää myös uhkakuvia. Terveysaiheisen tietotulvan keskellä moni kärsii syyllisyydentunteen lisäksi tyytymättömyydestä omaan itseensä. Pitäisi kai perehtyä asioihin ettei vaan syö mitään vääriä myrkkyjä. Pitäisi liikkua enemmän, mutta kun on tämä työ ja perhe ja ei nyt vaan yksinkertaisesti ehdi ja jaksa.

Terveys on yhteiskunnassamme todellinen mega-trendi. Kultturintutkija Anna Puuronen on pohtinut että terveys on ottanut maallistuneessa yhteiskunnassa osittain uskonnon paikan. Terveellisesti elävät ovat niitä pyhiä ja epäterveellisesti elävät niitä syntisiä jotka tuomitaan kärsimään erilaisista sairauksista. Ja vääräuskoiset tulee käännyttää. Terveysherätyksen kokenut innostuukin helposti saarnamaan terveysteologiaansa muille. Ollaan pyhällä asialla.

Epäterveellisen ruoan tai vähäisen liikunnan lisäksi myös ahdistus ja syyllisyydentunne ovat erilaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien aiheuttajia. Ja tämä terveyssyyllisyys on nykyisin myös yleistä terveellisesti, eli ”oikein”, elävien keskuudessa. Enemmistö liikuntaa harrastavista ihmisistä esimerkiksi kokee, ettei liiku tarpeeksi. Hauskan liikuntahetken tilalla on valitettavan usein suorittamista.

Terveysvalistajan on hyvä muistaa että terveyden optimointi ei elintapoja grammamittojen ja sekuntikellon kanssa optimoimalla onnistu. Esimerkiksi jaettaessa ravinto tiukasti hyviin ja huonoihin ruokiin ja jopa vielä tiukemmin hyviin ja huonoihin ravintoaineisiin, mennään helposti metsään. Tietyllä hetkellä vallalla olevat totuudet ja elämänohjeet voivat kumoutua. Esimerkiksi seleeniä pidettiin 1940-luvulla ihmiselle vaarallisena myrkkynä. Sitten se todettiin karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Vähän myöhemmin todettiin että seleeni on ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine. Ja 60-luvulla ympyrä sitten sulkeutui; seleeniä alettiin pitää anti-karsinogeenina eli syöpää ehkäisevänä aineena. Esimerkkejä on monia muitakin ja samanlaisia uusia tietoja tulee ravintoaineista varmasti vielä 2020-luvulla ja 2030-luvullakin. Ihminen on todella monimutkainen kokonaisuus ja terveyttä tutkiva tiede ei varmaankaan koskaan ole täysin valmis. Sen kuitenkin tiedämme varmasti että hyvin monet erilaiset tekijät vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Niistä kaikkein merkittävimmäksi on usein veikattu onnellisuutta. Sitäkin terveysvalistajien pitää muistaa vaalia.

Ihmisen kaksi ominaisuutta

Päivän viisaat sanat tarjoaa 80-vuotias eläkkeellä oleva entinen lankakauppias Salme Malmikunnas:

”-Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perässä.”

Salme Malmikunnas on kuvitteellinen henkilö Kari Hotakaisen romaanissa "Ihmisen osa".

Lompakoita varastelevat ravitsemustutkijat argumentoinnin sudenkuopissa

Käyn tällä hetkellä yliopistolla kurssia tieteellisestä argumentoinnista ja tieteenfilosofiasta. (jostain sellaisesta tuossa videossakin kai on kyse) Mielenkiintoisesta kurssista inspiroituneena päätin nyt myös sylkäistä tänne blogipostauksen argumentoinnista.

Verkossa ravitsemusta käsitelevissä keskusteluissahan omia kantoja ajoittain puolustetaan melko aggressiivisillakin perusteluilla, ja kaikki argumentit eivät ihan aina noudata oppikirjojen hyvän väittelyn ohjeita. Ja oikeastaan hyvä niin. Usein juuri kaikkein provosoivimmat argumentit tuovat ravitsemuskeskusteluun muutoin helposti junnaavaksi käyvään PubMed-tutkimuslinkitykseen ja meta-analyysivääntöön sopivan inhimillistä otetta.

Kaikenlaista argumentointia

Vaikka kaikenlaisia perusteluja on ajoittain hauska lukea, eivät kaikki argumentit ole painoarvoltaan aivan toistensa veroisia. Alla argumentaatiota käsittelevästä oppikirjasta ”Mitä on tutkimus? -argumentaatio ja tieteenfilosofia” listattuna muutamia yleisimmin käytettyjä kyseenalaisia argumentointikeinoja. Aika moniin näistä on tullut törmättyä myös ravitsemusta käsittelevissä verkkokeskusteluissa.

Todistamistaakan vyöryttäminen toiselle

Tämä tarkoittaa näkemyksen perustelua sillä, ettei vastakkaista näkemystäkään ole osoitettu todeksi. Esimerkiksi ufojen olemassaoloa voidaan perustella sillä, ettei ole pystytty osoittamaan, ettei ufoja ole olemassa.

Kausaalinen virhepäätelmä

Ilmiön syy ja seuraus sekoittuvat tai kahden asian välinen yhteys tulkitaan johtuvan toisistaan. Esimerkiksi: "Jäätelön syöminen on vaarallista, sillä se lisää hukkumiskuoleman riskiä." (lämpimät säät lisäävät sekä jäätelönkulutusta että hukkumiskuolemien määrää)

Naturalistinen virhepäätelmä

Argumentoidaan asia moraalisesti oikeutetuksi, koska muutkin tekevät niin. Esimerkiksi: ”on ihan oikein viedä työpaikalta toimistotarvikkeita, koska kaikki muutkin tekevät niin.”

Kehäpäätelmä

Väite johdetaan perusteluista, jotka sisältävät sen mitä perustellaan. Klassinen esimerkki tästä on: ”Raamattu on tosi, koska se on Jumalan sana. Jumala on olemassa koska Raamatussa sanotaan niin.”

Olkiukko (straw man)

Tällä tarkoitetaan toisen argumentin vääristelyä sellaiseksi, että sitä on helppo kritisoida. Esimerkiksi monet kasvissyöjät ovat saattaneet kuulla, että ”jos et voi syödä lihaa, niin et voi varmaan hengittääkään, ettet vahingossa tuhoa ilmassa olevia pieneliöitä.”

Ad hominem (ihmiseen kohdistuva) -argumentti

Argumentti kohdistuu käsiteltävän asian sijasta argumentoijaan ja hänen sellaisiin ominaisuuksiinsa, jotka eivät ole käsiteltävän asian kannalta olennaisia. Näin tehdään esimerkiksi sanottaessa: ”Herra X:n väitteitä ei kannata kuunnella, koska hän on ruma ja huono esiintyjä”.

Kaltevan tason (slippery slope) argumentti

Jonkin asian väitetään johtavan toiseen asiaan tulevaisuudessa. ”Jos homojen ja lesbojen avioliitto sallitaan, niin seuraavaksi hyväksytään pedofilia ja eläimiin sekaantuminen”.

Virheellinen yleistys

Yleistys yksittäistapauksen perusteella. Esimerkiksi: "Eräs ravitsemustutkija varasti lompakkoni. Ravitsemustutkijat ovat lompakkovarkaita."

Hämmentävä asiantuntijalausunto: ”Meillä ei ole hajuakaan”

Taannoin katsoessani televisiosta Suomen johtavien d-vitamiiniasiantuntijoiden kiivasta väittelyä sopivasta päivittäisestä d-vitamiiniannoksesta mieleeni juolahti kuinka outoa olisi jos joku asiantuntijoistamme olisi kaiken kiistelyn jälkeen sanonut: ”Jos nyt ihan totta puhutaan, niin meillä ei ole hajuakaan parhaasta mahdollisesta annoksesta”. Tämän jälkeen studiossa olisi raikunut hetken aikaa hysteerinen nauru, jonka laannuttua joku asiantuntijoista olisi sanonut: ”Kerrotaan nyt kaikki tässä yhdessä tv-kameroille että ravitsemustiede ei ole vielä läheskään valmis. Ei me mitenkään voida vuonna 2011 tietää mikä on ihmiselle sopivin annos yhtä yksittäistä vitamiinia.”

Toivon että minua ei alustukseni pohjalta ymmärretä väärin. Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa ravitsemustiedettä ja mielestäni on äärimmäisen tärkeää että ravinnon terveysvaikutuksia tutkitaan ja luotettavan tutkimusnäytön pohjalta laaditaan suosituksia ja neuvoja kansalaisille. Näin voidaan parhaassa tapauksessa ehkäistä sairauksia ja edistää ihmisten hyvinvointia. Tällainen hyvinvoinnin edistäminen on itseasiassa yksi tärkeimmistä töistä mitä pystyn edes keksimään (ja tärkein syy miksi itsekin opiskelen alaa).

Toivoisin kuitenkin että tieteenharjoittajat ja etenkin tiedettä popularisoiva media käsittelisi aina vain uusien tutkimustulosten lisäksi joskus myös käytössä olevien tutkimusmenetelmien heikkouksia ja luotettavuutta. Olen aivan varma että minun lisäkseni myös ihan tavalliset sanomalehdenlukijat olisivat kiinnostuneita oppimaan myös tästä aiheesta. Sen verran laajaa on suomalaisten kiinnostus ravitsemustiedettä ja ruoan terveysvaikutuksia kohtaan. Ja sen verran ristiriitaista tiedeuutisointi on.

Olen jo jonkin aikaa mielessäni pallotellut tekstiä eri tutkimusmenetelmistä, mutta nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen että itselläni ei valitettavasti tällä taustalla paukut riitä riittävän laadukkaan menetelmäkriittisen kirjoituksen tekemiseen (selkääntaputukset itselleni siitä että myönnän puutteeni). Jos joku tämän kirjoituksen lukijoista tietää hyvän ravitsemustieteen menetelmiä pohtivan artikkelin (ei siis mitään salaliittoteoriajuttua), niin pyydän laittamaan linkkiä tämän tekstin kommentteihin. Ja jos paukkuja löytyy niin saa sellaisen toki myös itse kirjoittaa ja linkata sitten.

Hajautusta ravintoportfolioon

Elämme epävarmoja aikoja. Ravintoanalyytikot tuottavat kiihtyvällä vauhdilla uutta dataa ja yksittäisten ravintoaineiden indeksit pomppivat villinä ylös ja alas.

Omega-3 -rasvahappojen terveellisyysindeksi on viime aikoina ollut kovassa nosteessa. Samoin D3-vitamiinin. Viljat syöksyvät nyt jo kolmatta vuotta jyrkästi alaspäin ja myös aiemmin tasaisen vakaan ruisleivän volatiliteetti on kasvanut. Kehittyvien markkinoiden goji-marjat tekevät huikeaa nousua ylöspäin, mutta voi olla että nousutrendi jää lyhyeksi. Huomioitavaa on että tasaisen varmat kotimaiset marjat ovat nyt myös saaneet uutta nostetta kehittyvien markkinoiden marjojen vanavedessä.

Puolen vuoden päähän on tässä markkinatilanteessa kuitenkin vaikea ennustaa. 20 vuoden päästä terveellisyysindeksit näyttävät todenäköisesti aivan erilaisilta kuin nykyään. Analyysini pohjalta suosittelen epävarmassa ravintoainetilanteessa kohtuullisuutta yksittäisten ruoka-aineiden painotukseen ja erittäin laajaa hajautusta portfolioon. Näin ravinto-osinkoa saa tasaisesti useasta eri lähteestä ja riskit mahdollisesti muuttuvassa markkinatilanteessa jäävät minimaalisiksi.

Kirjoittaja on ravintoasioista kiinnostunut rahoitusalalla työskennellyt kauppatieteiden maisteri

Antioksidantit pillereistä vai ravinnosta?

Olen viime aikoina keskustellut usean terveydestään kiinnostuneen ihmisen kanssa antioksidanttilisistä. Kiinnostus antioksidanttipillereiden hyötyjä kohtaan on usein peräisin Internetin keskustelufoorumeilta, tämänkaltaisista terveyttä käsittelevistä blogeista, yksityisten antioksidanttihoitoja antavien lääkäriasemien nettisivuilta tai vitamiinipillerikauppiaiden mainoksista.   

Sairauksia ehkäiseviä ihmepillereitä?

Ajatus siitä että tiedemiehet olisivat pystyneet kehittämään pillereitä joita syömällä pystyy parantamaan vastustuskykyään, ennaltaehkäisemään sairauksia tai jopa hidastamaan ikääntymisen vaikutuksia on erittäin houkutteleva. Pilleri vain poskeen ja terveys lisääntyy. Kieltämättä erittäin kätevää.

Valitettava totuus kuitenkin on että lääketiede ei ainakaan vielä ole siinä pisteessä että tällaisia terveyttä tuovia pillereitä olisi olemassa. Vitamiinien, antioksidanttien ja hivenaineiden hyödyistä pillereinä syötynä on kovin vähän tieteellistä näyttöä. Ohessa Tiede-lehden erinomainen artikkeli joka summaa aiheen kansantajuisesti. Suosittelen lämpimästi artikkelin lukemista huolella.

Tiede-lehti: Vitamiineista tuli tieteen harharetki

Tiede-lehden artikkelin ydinkohdat:

• runsaasti antioksidantteja sisältävä ravinto, varsinkin kasvikset ja hedelmät, suojaa sairauksilta
• monipuolisesta ruoasta saatavan antioksidanttiannoksen täydentäminen pillereillä on hyödytöntä
• vitamiinipillereistä ei ole kehnojen elintapojen paikkaajiksi 
• suuret vitamiiniannokset voivat aiheuttaa terveyshaittoja

- "Selvä. Ei sitten syödä pillereitä vaan ravinnerikasta ruokaa, mutta mitä?"

Parhaan kattauksen antioksidantteja saa syömällä runsaasti erilaisia kasviksia. Ravinnerikkaan kasviksen tunnistaa parhaiten voimakkaasta väristä ja mausta. Eli pelkkää jäävuorisalaattia kurkkuviipaleilla ei kannata syödä salaattina päivästä toiseen, vaan sen sijaan valita eri värisiä kasviksia lautaselle mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi sipulin, persiljan, paprikan, appelsiinin ja mustikan koostumukset ovat hyvin erilaiset.

- "Vanha virsi. Lisää kasviksia. Aina ei kuitenkaan rehut maistu. Voisinko jotenkin helposti lisätä antioksidanttien saantia? Vähän niinkuin sen pillerin korvikkeeksi?"

Kuten sanottu, monipuolisuutta ei ravintoasioissa voita mikään. Alla kuitenkin neljä helppoa täsmävinkkiä antioksidanttien lisäämiseksi ravintoon.

Marjat

Ehkä kaikkein helpoimmin antioksidantteja saa lisättyä ruokavalioon syömällä enemmän marjoja. Yksinkertainen vinkki on esim. aina aamiaisella lisätä runsaasti erilaisia marjoja aamupuuron (tai aamiaisesta riippuen miksei myös aamumyslin, aamurahkan tai aamujugurtin) sekaan. Suomessa kaupan pakastealtaassa on runsas valikoima erilaisia marjoja ja tutkimusten mukaan pakastaminen ei juurikaan poista ravinteita marjoista. Aamuisen vitamiinipillerin voi myös kätevästi korvata itsetehdyllä marjamehudrinkillä, johon tulee vaikkapa ½ dl 100% tyrnimehua, ½ dl 100% karpalomehua, 1/2dl 100% mustaviinimarjamehua ja hiukan appelsiinimehua ja vettä jytäkkää perusmakua pehmentäväksi blandikseksi. Tällaisella kattauksella päivä lähtee todella ravinnerikkaasti käyntiin.

Vihreä tee

Erinomainen antioksidanttien lähde. Pari kuppia päivässä on todettu todella terveelliseksi.

Tumma suklaa

Kaakaopavut on erinomainen antioksidanttien lähde. Mitä tummempaa suklaa on, sitä enemmän siinä on kaakaota ja sitä vähemmän sokeria.

Yrtit

Herkullisen maun lisäksi erilaiset tuoreet yrtit ovat loistavia antioksidanttien lähteitä. Ruokiin ja salaatteihin kannattaa siis lisätä runsaasti erilaisia tuoreita yrttejä; basilikaa, tilliä, korianteria, ruccolaa, persiliaa tai ruohosipulia.